Kun harrastuksesta tuli työ

Paluu lukiopaikkakunnalle kävi monenlaisten mutkien kautta.

Reilun kolmen vuoden ajan Heli Suomala ja hänen poikansa Eino El Massri ovat olleet vesantolaisia. Syntyisin keiteleläiselle Suomalalle Vesanto tuli tutuksi aikaisemmin omana lukiopaikkakuntana.

Lukion jälkeen hän opiskeli matkailurestonomiksi ja työskenteli matkailualalla kymmenisen vuotta Himoksella.

Vähitellen hänen oma hevosharrastuksensa nosti päätään ja innosti kokonaan uusille urille. Ensin tulivat luonto- ja hevosmatkailun opinnot ja sitten kotieläintieteen opinnot Helsingin yliopistossa.

Tällä hetkellä Suomala työskentelee Suomen Hevostietokeskuksella hevosten ruokinnan asiantuntijana. Hän suorittaa myös jatko-opintoja ja tekee väitöstutkimusta Helsingin yliopistolle hevosten lepokäyttäytymisestä.

Paluu Vesannolle, lukiopaikkakunnalle on käynyt monenlaisten mutkien kautta. Paluuta helpotti se, kun on nähnyt muutakin elämää.

Nyt Suomala asuu Eino pojan kanssa kahden vuokraamassaan omakotitalossa maaseudun rauhassa. Yhtenä tärkeimmistä asioista hän nostaa esiin tukiverkoston.

– Omat vanhemmat ovat olleet isoksi avuksi pienen Eino-pojan kanssa. Tämä korostui erityisesti korona-aikaan, Suomala kiittelee.

Suomalan työpaikka sijaitsi aikaisemmin Kuopiossa, mutta sitten toimisto muutti sieltä Kiuruvedelle. Muuttuvassa tilanteessa omaa ratkaisuaan Suomala myönsi puntaroineensa monelta kannalta. Työstä luopuminen olisi ollut haastavaa. Hän päätyi vuokraamaan 26 neliön kokoisen asunnon Kiuruvedeltä, missä he Einon kanssa asuivat maanantaista torstaihin. Perjantaisin hän työskenteli etänä, ja lapsi oli isovanhemmilla. Viikonlopuksi kaksikko suuntasi aina Vesannolle, missä vuokratalo ja pihapiiri odottivat heitä. Oli tilaa juosta ja leikkiä.

– Elimme Kiuruvedellä juuri korona-aikaa. Sopeutuminen kävi hitaasti, kun ei voitu siellä oikein tavata ketään. Viikonloput täällä olivat tärkeitä, Suomala toteaa.

Kuva Tämä yläkerran verho on minun aarrekarttani, Heli Suomala kertoo.

Kolmisen vuotta kaksikko ajoi Kiuruveden ja Vesannon väliä, kunnes Suomalan työpaikalla työnkuva vaihtui, ja korona-aika kehitti etätyön mahdollisuuksia ratkaisevasti. Tämä mahdollisti Kiuruveden asunnosta luopumisen. Tätä nykyä Suomala käy Kiuruvedellä tarpeen tullen päiväsiltään, ja Eino on aloittanut päiväkodissa Vesannolla.

– Joku on meille todennut, että ootte te aika syrjässä. Minulla on onneksi jo lukioaikaisia ystäviä Vesannolla, ja Einon myötä on tullut uusia. Toki Kiuruveden aikaisiakin ystäviä on ollut ikävä, mutta täytyy vaan järjestää tapaamisia, Suomala kertoo.

Eino on nyt 5-vuotias. Hän viettää joka toisen viikonlopun isänsä luona Jyväskylässä. Suomalan mielestä lapsen tilannetta selkeyttää se, että koteja on nyt vain kaksi – toinen Vesannolla ja toinen Jyväskylässä. Moni lapsi kasvaa monipaikkaisessa ympäristössä jo elämäntilanteensa myötä.

Suomala myöntää, että hänen elämänsä on lapsi- ja työorientoitunutta. Toki elämään kuuluvat myös suomenhevoset Yty-Loimu sekä pieni osuus kimppavarsa Normanista.

– Normanista tulee joskus ravihevonen, Suomala paljastaa.

Teksti ja kuvat: Anu Hytönen
Tarina on osa Monipaikkaisuuden monet kasvot -julkaisua